I get a feeling I can make it on my own

I guess it's time to make it easier on ourselves
Is it time to let our feeling have their ways?
  Iknow this time i won't do anything at all
This time i'll let the fire burn out of control

I get a feeling i can make it on my own
Like it's meant to be my kingdom and my throne
But i can only make it last a little more
If i'd only let that fire burn out of control

 So c'mon now
Nomadic you, nomadic me. I'm walking on my knees

Tää biisi on ylikuunneltu mut tykkään siitä silti koska noi lyyriksit kuvaa mua just tällä hetkellä tässä elämäntilantees.
Tänään oli ihan hyvä päivä. Eikä ollut niin yksinäinen olo kun eilen.

Olin vaan koulussa ja tulin kotiin. Perus tylsä päivä.
Aina kun avaan kotioven meen vaan niin pikasest kun olla ja voi peiton alle ja kuulokkeet korviin, koska on niin väsynyt olo. Syytän itseäni, viiden kuuden tunnin yöunet ei taida riittää... :D.

Elämä on täynnä kysymyksiä. Mietin niitä näköjään jokapäivä. Tulevaisuus on pelottava käsite. Miksi tulevaisuutta pitäisi suunnitella? Eikö riitä että elää tässä hetkessä? Miksi kaikenmaailman ammatinvalinnat ja suunnitelmat pitää tehdä? Eihän kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Ja eikö ihminen muutu vuosien, tai peräti kuukausien kuluessa? Eihän ihminen voi samoista asioista tykätä ja nauttia koko elämää? Mulla on kuitenkin yksi ja varma. Musiikki.
Miksi jo nyt pitäisi tietää mihin ammattiin haluaa? Kaiken maailman tädit ja sedät on tuputtamassa erilaisia valintoja eteen. Elämän valintoja muka. Mun mielestä pitäisi elää päivä kerrallaan. En itekkään pysty tuohon kokonaan..mutta. Menneisyyttä ei pitäisi miettiä. Se on mennyttä. Täsmälleen samalla tavalla ei tule käymään. Jos pelkää että epäonnistuu samassa asiassa uudelleen, antaa epäonnistua.
Life is like tragedy
Miksei ajassa voi mennä taaksepäin? Miksei sitä voi pysäyttää? Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Asiat menee huonommin, paremmin. Uudet asiat on jännittäviä. Välillä niistä stressaa liikaa. Mä stressaan liikaa.
Miksen vois jo olla pari vuotta vanhempi. Elämä ois vapaampaa. Ei tarvis murehtii niin paljon. Tai no, silloin eläis aika omillaan jo.
Tuntuu että kaikki vilisee ohi salamannopeesti. Ei pysty tarttumaan mihinkään.
Sade ropisee. Pisarat putoavat. Tipat tippuvat. Kyyneleet valuvat.
Kurkussa kivistää.
Haluan herätä todellisuuteen.

Kauhean syvällistä :D.
Loppu illan varmaan katon vaan netistä uusia konsertteja Foo Fightersiltä..pitäis tehä läksyjä jnejnejne. Mut jaksamistaso 10000/5 ei pysty tekemään mitää.
Huomen meen kaveril (Eve ♥) ja mennää kai syömää jeejee.
 

 

Marabel ♡