Come as you are

Come as you are,
as you were,
as I want you to be.
As a friend,
as a friend,
as an old enemy.
Take your time,
hurry up,
choice is yours don't be late.
Take a rest,
as a friend,
as an old memoria.

Tää päivä ja eilinen oli oikeestaan ihan hyvii. Vaikka oonkin taas vaihteeks vaan menny koulu-koti välii. Kaipaan jotain tekemist ja enemmän kavereiden kaa olemist. Oon kai vähän tylsistyny. Tuntuu et muilla riittää tekemistä vaikka kuinka paljon mut vaan mä oon se kuka on kotona yksin koneella kuuntelee musiikkia :D. Tai ainaki lähiaikoina näin on ollu. Mulle tulee siitä vaan niin hyvä fiilis.

Varmaan 90 prosenttia mun ajatuksista pyörii musiikin ympärillä ja en varmaan muistakkaan siks muuta koska muistan niiiin paljon biisien lyriikoita, hahah.

Täl hetkel mun pitäis lukea ruotsin testiin mut hmm oon näköjään tässä kirjottamas mielummin..:D Arvatenkin. 

Eilen mun koira tuli piristämään mua. Se tuli mun viekkuun ja sain otettuu ihania kuvia meist, aww.

Mun koiran on ehkä iloisin olento tällä maapallolla. Aina, aina kun tuun jostain kotiin, saan ilosen ja piristävän vastaanoton. Vaik just ois ollu paska koulupäivä niin silti. Sillä on oma rituaali..se puree lelua, murisee (innostuksesta..) ja heiluttaa selkää ja häntää samaan tahtiin puolelta toiselle :D. Mä en tiiä mistä se on sen tempassu mut se tekee sitä aina. 

Ja jos mulla on paha mieli, se tulee lohduttaan viereen ja kattoo silmiin ja nuolee naamaa tai kättä. Aww. Se taitaa ymmärtää. Sanonta 'koira on omistajan paras ystävä' saattaa päteä tohon pikkuseen pörröpalleroon.

♥

Kattokaa nyt tota (älkää mua).

Mul on heikkous pinkkeihin paitoihin..

Koitan ens postaukseen keksii jotain aiheita joista voisin ottaa kuvii koska tuskin tykkäätte mun naamaa (hyihyi) katella. Vaik laatu on mikä on. Kamera ois kiva eikä tää iphonelaatu.
Mut nyt, öitä ♥ (ja vitut, alan tekee just läksyjä)

Marabel ♡

I get a feeling I can make it on my own

I guess it's time to make it easier on ourselves
Is it time to let our feeling have their ways?
  Iknow this time i won't do anything at all
This time i'll let the fire burn out of control

I get a feeling i can make it on my own
Like it's meant to be my kingdom and my throne
But i can only make it last a little more
If i'd only let that fire burn out of control

 So c'mon now
Nomadic you, nomadic me. I'm walking on my knees

Tää biisi on ylikuunneltu mut tykkään siitä silti koska noi lyyriksit kuvaa mua just tällä hetkellä tässä elämäntilantees.
Tänään oli ihan hyvä päivä. Eikä ollut niin yksinäinen olo kun eilen.

Olin vaan koulussa ja tulin kotiin. Perus tylsä päivä.
Aina kun avaan kotioven meen vaan niin pikasest kun olla ja voi peiton alle ja kuulokkeet korviin, koska on niin väsynyt olo. Syytän itseäni, viiden kuuden tunnin yöunet ei taida riittää... :D.

Elämä on täynnä kysymyksiä. Mietin niitä näköjään jokapäivä. Tulevaisuus on pelottava käsite. Miksi tulevaisuutta pitäisi suunnitella? Eikö riitä että elää tässä hetkessä? Miksi kaikenmaailman ammatinvalinnat ja suunnitelmat pitää tehdä? Eihän kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Ja eikö ihminen muutu vuosien, tai peräti kuukausien kuluessa? Eihän ihminen voi samoista asioista tykätä ja nauttia koko elämää? Mulla on kuitenkin yksi ja varma. Musiikki.
Miksi jo nyt pitäisi tietää mihin ammattiin haluaa? Kaiken maailman tädit ja sedät on tuputtamassa erilaisia valintoja eteen. Elämän valintoja muka. Mun mielestä pitäisi elää päivä kerrallaan. En itekkään pysty tuohon kokonaan..mutta. Menneisyyttä ei pitäisi miettiä. Se on mennyttä. Täsmälleen samalla tavalla ei tule käymään. Jos pelkää että epäonnistuu samassa asiassa uudelleen, antaa epäonnistua.
Life is like tragedy
Miksei ajassa voi mennä taaksepäin? Miksei sitä voi pysäyttää? Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Asiat menee huonommin, paremmin. Uudet asiat on jännittäviä. Välillä niistä stressaa liikaa. Mä stressaan liikaa.
Miksen vois jo olla pari vuotta vanhempi. Elämä ois vapaampaa. Ei tarvis murehtii niin paljon. Tai no, silloin eläis aika omillaan jo.
Tuntuu että kaikki vilisee ohi salamannopeesti. Ei pysty tarttumaan mihinkään.
Sade ropisee. Pisarat putoavat. Tipat tippuvat. Kyyneleet valuvat.
Kurkussa kivistää.
Haluan herätä todellisuuteen.

Kauhean syvällistä :D.
Loppu illan varmaan katon vaan netistä uusia konsertteja Foo Fightersiltä..pitäis tehä läksyjä jnejnejne. Mut jaksamistaso 10000/5 ei pysty tekemään mitää.
Huomen meen kaveril (Eve ♥) ja mennää kai syömää jeejee.
 

 

Marabel ♡

It's a miracle you walk the earth, alone...

My weak resistance, of your flower
Got me infected, cause I was to blind to see
Everyone told me, but did I listen
No I was sick'n tired of the same reply from thee

Tyhjää. Koko sivu. Hiljaista.

Yksinäistä.

Mulla on ollut viime aikoina tosi yksinäinen olo. Ja on nytkin. Tän biisin sanat kuvaa täydellisesti tän hetkistä oloa ehkä liianki hyvin.

Mulla on kylmä. Oon kai vilustunu. Mut ei se mitää oon muutenki jo niin paljo kipee et huhhuh x).

Tuntuu et jo tässä vaihees en keksi mitää kirjotettavaa. Hmm. Voisin ehkä ens postaukseen laittaa lyriikoita yhest mun kirjottamasta biisist. Entiiä. Ne ei oo mitään ihmeellisii ja englanniskin on varmaan virhei :'D.

Pari tuntia vierähti taas. Kymmenen välilehteä auki. Ja sama biisi soi edelleen...

Tajusin että enää 11 päivää niin nään mun yhden lempibändeistä. 30 Seconds To Mars.

Oon saanu voimaa niiden musiikista vaikka kuinka paljon ja toivon vaan että pääsisin kiittämään heitä tästä kaikesta mitä he ovat maailmalle antaneet. Jared Leto on toiminut mulle myös jonkinlaisena isähahmona, en tiedä miksi...:D. Joka tapauksessa oon turvautunu tän bändin musiikkiin tosi usein kun on ollut huono olla tai muutenkin hyvää fiilistä nostattamaan.

Rakastan heitä yli kaiken. 

8.3. tuun itkemään ihan varmana ja sillä kertaa onnesta.

Tää päivä oli kamala. Ja niin tulee olemaan seuraavakin. En haluu kouluun parista syystä. Siellä mua ahdistaa. En keskity, enkä saa tehtyä juurikaan mitään. Siellä on ihmisiä jotka ei tykkää musta.

No, kaikkia ei voi miellyttää <3.

Tunnen sydämen sykkeen

Tunnen kun se lyö

Se lyö niin kuin tuuli hakkaisi puita 

Se ei lakkaa

 Ennen kuin kuolema koittaa

Ja se ei koita vielä jollen mä niin halua

Pidän mustasta

Ja valkoisesta

Elämä on välillä mustavalkoista

Se kiitää silmien ohi

Kuin juna

Aikaa ei voi pysäyttää

Mutta junan voi

Niin kuin elämän

Se pysähtyy päätepisteessä

Jollei lyö jarrua pohjaan

Voisipa tahtia hidastaa

Hengähtää syvään

Nousta syvältä pohjalta

Palata takaisin eloon

Ompas sekava postaus. Noh, taidan itekkin olla vähän sekava ihminen.

Tähän loppuun pari kuvaa tältä päivältä.

Marabel ♡

New beginning

Ja jälleen...uusi blogi. Toivottavasti tällä kertaa tästä tulis jotain ja jaksaisin kirjottaa useemminkin kuin kerran kuukaudessa! 

Oon aika avoin ja taiteellinen persoona. Rakastan musiikkia. Rock 'n' rollia. Tykkään soittaa kitaraa ja laulaa. En vois elää päivääkään ilman musiikkia. Tykkään kirjottaa runoja ja biisejä. Haluaisin vanhempana tehdä jotain luovaa työtä.

Oon addiktoitunut tiettyihin ihmisiin. 

Musta saa usein käsityksen että oon vähän negatiivinen ihminen. Niinhän mä välillä oonkin...Todellisuudessa oon vaan vähän eksyksissä. Mulla on unelmia. En tiedä tuleeko ne ikinä toteutumaan. En oo varma mitä elämällä pitäisi tehdä ja mihin pitäisi käyttää aikaa. En haluaisi miettiä silti tulevaisuutta. Toisaalta en tykkää tästäkään tilanteesta, oon ristiriitainen. 

En tiedä oikeen mitä tänne pitäisi kirjottaa itsestäni, koska en tunne itseänikään niin hyvin.

Asun Turun lähellä. Mulla on ihanat kaverit. Mulla on pikkusisko. Ja maailman pörröisin koira. 

 Oon tyttö väärällä vuosikymmenellä niinkuin muutama muukin tuntemani. En haluaisi asua Suomessa. Täällä on kylmää ja kalseaa. Vaikkakin tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko..

Haluaisin kokea kaiken mahdollisen ja noh..onhan mulla tän ikäiseksi aika paljon koettu, en tiedä onko niin positiivista mutta kumminkin. Oon kokeilunhaluinen. Haluaisin käydä monilla eri keikoilla ja festareilla jos pääsisin.

Oon perfektionisti.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mun on aina pakko saada joku juttu täysin valmiiksi tai siitä ei tuu mitään. Vaikka piirtäessä (harvoin) muiden mielestä piirrustus olisi valmis mun on pakko tehdä se viimeinen silauskin.

Ja ainiin. Oon 15. Heinäkuussa 16.

Ysiluokalla näin ollen, en tykkää koulusta. En oo siis mikään priimaoppilas todellakaan, enkä tiedä mihin mun pitäisi hakea peruskoulun jälkeen..

Hmm. Ei tuu mieleen yhtäkkiä nyt muuta mitä tähän pistäisin.

No, tervetuloa kumminkin.

Toivottavasti tänne eksyy edes jokunen lukija.

Marabel ♡